Jokaisen urheilijan kohdalla urheilu-uran kehittyminen toiseen muotoon tai kokonaan uuden uran rakentaminen on jossain vaiheessa edessä. Henkilöarviointeja Eezylla tekevä psykologi Katja Konkka auttaa hakijoita löytämään juuri heille sopivan työtehtävän, ja korostaa jokaisen ihmisen yksilöllisyyttä. Konkka on myös opiskellut urheilupsykologiaa sekä toiminut Tampereen Pyrinnön junioreiden yleisurheiluvalmennuksessa lähes kymmenen vuoden ajan. Pääsimme haastattelemaan Konkkaa urheilijan urasiirtymästä, siihen valmistautumisesta sekä mahdollisista haasteista.
”Tärkeää on, että varhaisessa vaiheessa lähdetään pohtimaan, että mikä juuri tälle urheilijalle toimii. Malleja voi olla erilaisia. Olkoon malli millainen tahansa, niin sen pitää sopia urheilijalle itselleen ja hänen tilanteeseensa, ja valmistautuminen pitää rakentaa yksilöllisesti,” Konkka pohtii.
Konkan mukaan ensimmäinen urasiirtymää helpottava askel on itsensä ymmärtäminen – jokainen urheilija on yksilö aivan kuten kuka tahansa muukin. Miksi siis urheilijan urasiirtymän pitäisi aina näyttää aina tietynlaiselta? Konkka korostaa, että erilaisia siirtymistapoja on olemassa useampia ja jokaiselle varmasti löytyy omanlainen tapa hoitaa suurta elämänmuutosta. Niinpä itsensä ymmärtäminen ja vahvuuksien löytäminen on aivan ensimmäinen ja fundamentaalisin tekijä siirryttäessä urheilu-uran jälkeiseen työelämään. Itsensä tutkimisen voi ja kannattaakin aloittaa jo ennen urasiirtymän aloittamista, sillä omien toimintamallien ja persoonallisuuden tutkiminen voi edesauttaa jo urheilu-uralla.
Urheilu-uran aikana voi kokeilla kaksoisuran mahdollisuutta eri muodoissa: yksi pitää työnteon urheilun rinnalla ympäri vuoden, kun taas toinen suosii kaksoisuraa jaksottaen, jolloin urheilukauden kiireisin aika on vapaa vyöhyke työnteon saralta. Se, kumpi tapa itselle sopii paremmin, on selvitettävä omaan itsetuntemukseen vedoten. Oma laji ja valmentajakin voi vaikuttaa kaksoisuran mahdollistamiseen paljonkin, sillä tiettynä aikakautena mahdollisuuksia työnteolle voi olla rajoitetummin kuin toisena.
Koska kaikille ei kaksoisura sovi, ei sellaista saa jokaiselta vaatiakaan. Toisille saattaa sopia mieluummin uraseuraama, jossa yhtä uraa seuraa toinen. Urasuunnittelua voi urheilu-uran aikana kuitenkin tehdä aktiivisestikin. Tämä sopii erityisesti urheilijoille, jotka ovat järjestelmällisiä ja haluavat tietää aina seuraavan askelensa. Voi esimerkiksi kaavailla minkälaista työuraa lähtee jahtaamaan, mistä itse nauttii ja missä pystyy hyödyntämään omia vahvuuksiaan. Jo omien vahvuuksien tunnistaminen ja urheilu-uran tilanteiden käsittely auttavat urheilu-uran jälkeisiä valmiuksia. Urheilu voi toisinaan olla arvaamatonta, joten urasuunnittelua tehdessä voi kaavailla useammankin eri suunnitelman. Uraohjauksesta voi saada urasuunnitteluun apua, mikäli sen kokee mielekkääksi.
Joka tapauksessa urheilijat eivät ole valmiita muotteja toisistaan, joten on kriittistä ymmärtää, että yksi tapa valmistautua urasiirtymään ei välttämättä toimi toiselle. Konkka ehdottaa, että valmiita malleja pitäisi olla useampia eikä yrittää mahduttaa jokaista samalle polulle. Jos suunnitelmallinen yksilö noudattaa urasuunnitelmaansa täydellisesti, saattaa toinen päivän kerrallaan elävä henkilö päätyä aivan yhtä hyvään lopputulokseen. Sen vuoksi itsensä ymmärtäminen on yksi tärkeimmistä tekijöistä.
Psykoedukaatio on tärkeää jo urheilu-uran aikana, mutta urasiirtymässä sen merkitys korostuu entisestään. Urheilijan vahvuudet voivat myös kääntyä taakaksi. Mahdollisia huolenaiheita urasiirtymän aikana voivat olla muun muassa yksinäisyys, hukassa olo, tunnehuippujen puuttuminen ja kilpailullisuuden löytäminen työelämässä. Jokainen kipuilee kuitenkin omalla tavallaan.
Riippumatta siitä, minkälaisissa oloissa oma urheilu-ura on päättynyt, tunteiden kirjo saattaa olla valtava. Koska ihminen ei ole kone, joka voi vain pyyhkiä pois urheilu-uran aikana saavutetut ja/tai menetetyt asiat, tulee tunteet käsitellä ennen uuden uran aloittamista. On myös hyvä pohtia, onko urasiirtymä lopullinen ratkaisu, vai jääkö ovi urheilu-uralle vielä avoimeksi. On kriittistä, että urheilu-uran aikana käydyt tapahtumat käydään läpi jollain itselle sopivalla tavalla: Yksi kirjoittaa ajatuksiaan kirjaan, kun toinen juttelee asiantuntijalle tai ystävälle. Myös toisten urheilu-uransa päättäneiden vertaistuki on tässä elämänvaiheessa äärettömän suuri apu.
Negatiivistenkin tunteiden hyväksymisen lisäksi oleellista on siirtää omat urheilu-uran aikana kootut tiedot ja taidot työelämään ja ylipäätään ymmärtää urheilusta saadun pääoman merkitys. Jo pelkän kirjallisuuden perusteella voidaan todeta, että urheilijoilla on laaja kirjo kykyjä ja taitoja, joita ovat muun muassa:
Urheilustakin opittujen taitojen määrä vaihtelee paljon sekä yksilöstä itsestään, että lajista ja sen luonteesta. Esimerkiksi joukkuelajissa voidaan painottaa vuorovaikutustaitoja yksilölajia enemmän.
Urheilun tuomia taitoja, kuten psyyken hallintaa, havaitaan jo ihmisillä, jotka ovat kilpaurheilleet lapsuudessaan, vaikka eivät olisikaan tulleet ammattiurheilijoiksi. Siispä, kun oma urheilu-ura päättyy ja siirrytään jahtaamaan uusia mahdollisuuksia, ei kannata aliarvioida omaa osaamistaan vaan tiedostaa omat vahvuutensa.
Teksti: Sara Killinen